Tallinna

Käytiin itsenäisyyspäivänä vallottamassa etelän miljoonakaupunki Tallinna. Alotettiin tietysti juhlinta hyvissä ajoin edellisenä iltana ja kokoonnuttiin mun kämpille. Laivalle lähtö oli aikasin seuraavana aamuna joten piti mennä aikasin nukkumaan. Ainoastaan Margarita jakso lähteä vielä kaupungille, se nyt on sellanen teräsnainen. Meiltä muilta se oli vaan hyvän nousuhumalan tuhlausta. Aamulla kuitenkin väsytti hitosti ja vähän huolestuneina mietittiin, joko se Margarita on heränny, vai onkohan se vielä mennyt nukkumaankaan. Mutta siellähän se oli jo meitä keskustassa vastassa skarppina niin kun aina.

Siitä sitten lähdettiin Eestiä kohti ja nautittiin hyvä buffetaamiainen laivalla. Hiukan harmiteltiin ettei oluthana kuulunu aamiaiskattaukseen. Mutta laiva keinu kyllä siihen tahtiin ettei olutta paljon tarvitukaan. Saavuttiin lumituiskuiseen ja hyytävänkylmään Tallinnaan ja suunnattiin heti ensimmäiseen paikalliseen alkoon. Ihan pikkunen pullo ostettiin vaan lämmikkeeks. :) Sitten vaan kaupunkikierrokselle. Margaritalla oli vähän huonot kengät mutta käytiin sitten ostamassa sille uudet ja matka jatku. Shoppailtiin ja käveltiin vaan ympäriinsä. Ulkona oli tosi kylmä. Glögi lämmitti kivasti, mutta ei sitäkään voinu koko ajan lipittää. Käytiin me syömässäkin jossain vaiheessa. On siellä virossa ainakin vielä toistaseks halvempaa ainakin ravintolassa syöminen. Meillä pysy tosi hyvin hallinnassa koko matka eikä menny yhtään örveltämiseks, mitä ois saattanu olettaa kun me ollaan liikkeellä. :)

Ilta alkoi jo hämärtää ja piti alkaa suunnata takasin laivalle. Siinä vaiheessa oltiinkin jo aika väsyneitä. Oltiin fiksuja ja shoppailtiin juomapuolen tuliaiset jo sataman viinakaupassa, että voitiin sitten koko laivamatka istua rauhassa buffetissa ja syödä ja juoda ittemme halki, eikä tarvinnu kiirehtiä laivan viinakauppaan. Vihdon ja viimein päästiinkin nauttimaan kauan odotetun buffetpöydän antimista. Ruoka oli vähän pettymys, ei ollut ihan ruotsinlaivatasoa. Mutta kyllä meille kelpasi kuitenkin. Ja olutta ja viiniä sai hanasta niin paljon kun jaksoi juoda. Sehän oli meille sellanen paikka että kyllä riemu repes ja kaikki ilo piti ottaa irti niistä hanoista. Se parin tunnin laivamatka on kuitenkin yllättävän lyhyt, ja piti toki keskittyä siihen syömiseenkin, niin joutu pikkasen väkisinkin sitä juomaa tankkaamaan. Mutta hauskaa oli. Laivalla oli syöjiä aika vähän ja meno rauhallinen niinkun varmaan maanantai-iltana voi olettaa. Taidettiin olla ainoa porukka ravintolassa, joka oli kunnolla hauskaa pitämässä. Jutut ja nauru raiku pitkin tyhjää salia. Taidettiin saada vähän katseita osaksemme, mutta ei välitetty niistä. Ehdittiin vielä sinne laivankin viinakauppaan ja ostettiin sieltä mm pari lavaa lonkeroita. Ja ehdittiin kai me hytissäkin hetki istuskella ja keskustella syvällisiä.

Tultiin satamaan ja eikun kymmenen metrin pituiseen bussijonoon. Saatiin siinä odotella tovi bussia, mutta onneks meillä oli yks avattu viinipullo ja Helsingissä ei ollu yhtään niin kylmä kun Tallinnassa. Tietysti pidettiin niitä lonkerolavoja lumisessa maassa kun odoteltiin bussia ja kun lähdettiin sitten bussiin, niin se pahvihan oli ihan vettynyt ja repes koko hoito. Jotenkin sain sen koottua syliini mutta bussissa se levis uudelleen ihan totaalisesti ja sitten sai keräillä tölkkejä pitkin bussin lattiaa. Onneks bussi oli täynnä ystävällisiä virolaisia nuoria miehiä, jotka auttoi. Lopulta päädyin jakamaan osan tölkeistä kanssamatkustajille, kun en saanut kaikkia tungettua laukkuihin ja kaikkiin pusseihin ja nyssäköihin mitä meillä oli. Bussi tuli perille ja seuraavaks Margaritan lava räsähti. Taas sai poimia tölkkejä maasta. Matka jatku mun luokse ja matka tuntu erittäin pitkältä ja sillä ehti tapahtua varmaan vaikka mitä. Vaikeaa oli raahata hirveessä lumihangessa hirveetä määrää virolaista halpaa viinaa. :) Ja siis raahattiin niitä ihan konkreettisesti maata pitkin. Kuinkakohan kauan siinäkin matkassa meni. Lopulta päästiin kuitenkin kaikki turvallisesti perille, sori melusta naapurit, ja nukahdettiin vieri viereen.