Deittailun seitsemän askelta

Tässä tulevat deittailun seitsemän kultaista askelta. Kaikkilla ei kuulemma mene ihan samalla tavalla, mutta itse olen kiertänyt tätä samaa kehää kohta kolme vuotta.



1. Alkuinnostus. Tapaan baarissa upean, älykkään ja mukavan komistuksen ja olen ensihetkestä varma että hän on elämäni mies. Nämä havainnot teen luonnollisesti humalatilassa, joka saattaa vaikuttaa arviointikykyyni. Pidämme hauskaa ja aamunkoitteessa jättäydyn haikeana hänen seurastaan. Vaihdamme kuitenkin numeroita ja menen onnellisena naisena nukkumaan.

2. Dagen efter. Seuraavana aamuna herään järkyttävässä krapulassa, enkä enää oikeen meinaa muistaa, mitä niin kovin ihanaa siinä miehessä olikaan. Parhaassa tapauksessa en muista mitään miestä, pahimmassa tapauksessa jonnekin syvälle sisimpään jää lämmin muisto eilisestä. Päätän kuitenkin unohtaa koko miehen (jos siis edes olen hänet muistanut), koska mieltäni vaivaa ajatus, että se taisi olla sittenkin ihan tavallinen juntti. Ja ajattelen, että ei meidän välillämme mitään ollut, ja ei se ota yhteyttä kuitenkaan.

3. Toivon pilkahdus. Mies ottaa yhteyttä. Hän lähettelee oikein mukavia tekstiviestejä, ja pakkohan niihin on vastata, ihan vaan koska se kuuluu hyviin tapoihin. Ja tuntuuhan se kivalta kun joku on edes kiinnostunut. Mies ehdottaa tapaamista. Hän vaikuttaa hyvin asialliselta ja mukavalta, ja päätän suostua, koska ei ole parempaakaan tekemistä.

4. Hurmio. Mies osoittautuu treffeillä aivan täydelliseksi. Hän on kaikkea sitä mitä ensitapaamisellamme kuvittelin ja paljon enemmänkin. Tai sitten ei aivan täydelliseksi, mutta viihdymme hyvin yhdessä ja juttu lähtee nopeasti etenemään. Soitellaan ja tekstaillaan ja tapaillaan usein ja näytetään tunteemme avoimesti toisillemme. Ehdin jo ajatella että nyt tätä tyttöä onnisti.

5. Hiipuminen. Jostain kumman syystä tunnelma alkaa kuitenkin latistua. Hurmiota saattaa kestää päivistä useisiin viikkoihin, mutta sinä aikana tapailu ei kuitenkaan etene mihinkään, vaan käyttäydymme lähes samalla tavalla kuin ensitreffeillä. Välisemme yhteys ei syvene, ei fyysinen mutta ei etenkään henkinen. Ja sitten alkaa hidas hiipuminen. Tekstiviesteihin ei enää vastata nopeasti, niiden sisältö on asiapitoista ja tunteetonta. Tapaamisvälit harvenevat naurettavan pitkiksi. Minua ei kiinnosta tietää mitä miehelle kuuluu ja aina on jotain tärkeämpää tekemistä kuin tapaaminen. Tulee tunne ettei viitsi nähdä koska ei olisi kuitenkaan mitään tehtävää tai sanottavaa. Ei kiinnosta nähdä pelkästä näkemisen ilosta. Hetkittäin melkein unohtaa koko miehen. Ja mieleen hiipii ajatus, että mies tuntee samoin.

6. Epätoivoinen yritys. Yhtäkkiä muistan, että hänhän oli elämäni mies. Hän on edelleen se sama täydellinen mies jonka alussa tapasin. Aionko nyt päästää hänet menemään (/karkottaa luotani pois kylmällä käytökselläni). Päätän ottaa ohjat käsiini ja yritän saada uutta puhtia suhteeseemme. Yritys jää noloon tekstiviestiin, jossa hehkutan tunteitani häntä kohtaan. Tunteenpurkaukseni saa laimean vastaanoton. Ottaa päähän, en kelpaa kenellekään!! Mies saattaa vielä pitää yhteyttä, ehkä itsekin yrittää vielä korjata tilannetta, mutta hiipuminen jatkaa hiipumistaan väistämättä.

7. Luovuttaminen. Ymmärrän, että peli on menetetty tämän miehen osalta. Jatkan eteenpäin. Se ei ole vaikeaa, koska olen jo pitkään antanut ajatuksen kypsyä mielessäni. Kumpikaan ei pidä yhteyttä, päivä päivältä ajattelen häntä harvemmin. Mies unohtuu. Mies unohtaa minut. Kaikki unohtuu. Mutta en ole katkera, hän on kuitenkin se ihana mies, meidän juttume vaan ei onnistunut, mutta toivon miehelle kaikkea hyvää jatkossa. Olen taas lähtökuopissa. Valmiina tapaamaan uuden miehen.

Ahdistus

Hyvää lauantai-iltaa ihmiset! Kun ei ole lauantaina dokaamassa vaan esimerkiksi himassa dataamassa, niin jo on ihme jos ei ala ahdistaa. Olen ehkä alkoholisti (ai miten niin ehkä?), mutta nyt auttais viina. Paras ahdistuslääke ikinä. Nollaaminen tekee hyvää aina välillä, sen voinee myöntää itse kukin. Mutta jos on stressaava elämä tai on muuten vaan helposti stressaantuvaa sorttia, niin kyllä se pitäs päästä vähintään kerran viikossa nollaamaan.

... Hetkinen mitä mä oikeen valitan. Just keskiviikkona tuli kyllä nollattua oikeen olan takaa. Ja sitä ennen maistelin maanantaina... kröhm... mitä sanoinkaan siitä alkoholismista. Mutta kun lauantai-iltana tuntuu jotenkin erityisen pahalta olla yksin kotona ilman mitään tekemistä. Tai kai sitä jotain voisi tehdä, tiski- ja pyykkivuori ainakin on tuolla odottamassa. Mutta ne juuri on pahimpia hommia, joissa voi antaa ajatusten kulkea vapaasti. Jos ei kestä oman päänsä sisältöä, niin on pakko kuluttaa ylimääräinen aika johonkin täysin turhaan, esimerkiksi kaikkeen paskaan netissä. Kunhan vain saa ajatuksensa keskitettyä johonkin. Mä tarviin elämääni sisältöä!! En haluu tuhlata elämääni näin (dokaamisesta haaveilemiseen!). Onneks meillä on Margaritan kanssa jo pakosuunnitelma vireillä. Pako todellisuudesta. :)

ps. Meinasin laittaa tän tekstin otsikoks Ahtaassa päässä ahdistaa. Oisko ollu hyvä? O.o

Tallinna

Käytiin itsenäisyyspäivänä vallottamassa etelän miljoonakaupunki Tallinna. Alotettiin tietysti juhlinta hyvissä ajoin edellisenä iltana ja kokoonnuttiin mun kämpille. Laivalle lähtö oli aikasin seuraavana aamuna joten piti mennä aikasin nukkumaan. Ainoastaan Margarita jakso lähteä vielä kaupungille, se nyt on sellanen teräsnainen. Meiltä muilta se oli vaan hyvän nousuhumalan tuhlausta. Aamulla kuitenkin väsytti hitosti ja vähän huolestuneina mietittiin, joko se Margarita on heränny, vai onkohan se vielä mennyt nukkumaankaan. Mutta siellähän se oli jo meitä keskustassa vastassa skarppina niin kun aina.

Siitä sitten lähdettiin Eestiä kohti ja nautittiin hyvä buffetaamiainen laivalla. Hiukan harmiteltiin ettei oluthana kuulunu aamiaiskattaukseen. Mutta laiva keinu kyllä siihen tahtiin ettei olutta paljon tarvitukaan. Saavuttiin lumituiskuiseen ja hyytävänkylmään Tallinnaan ja suunnattiin heti ensimmäiseen paikalliseen alkoon. Ihan pikkunen pullo ostettiin vaan lämmikkeeks. :) Sitten vaan kaupunkikierrokselle. Margaritalla oli vähän huonot kengät mutta käytiin sitten ostamassa sille uudet ja matka jatku. Shoppailtiin ja käveltiin vaan ympäriinsä. Ulkona oli tosi kylmä. Glögi lämmitti kivasti, mutta ei sitäkään voinu koko ajan lipittää. Käytiin me syömässäkin jossain vaiheessa. On siellä virossa ainakin vielä toistaseks halvempaa ainakin ravintolassa syöminen. Meillä pysy tosi hyvin hallinnassa koko matka eikä menny yhtään örveltämiseks, mitä ois saattanu olettaa kun me ollaan liikkeellä. :)

Ilta alkoi jo hämärtää ja piti alkaa suunnata takasin laivalle. Siinä vaiheessa oltiinkin jo aika väsyneitä. Oltiin fiksuja ja shoppailtiin juomapuolen tuliaiset jo sataman viinakaupassa, että voitiin sitten koko laivamatka istua rauhassa buffetissa ja syödä ja juoda ittemme halki, eikä tarvinnu kiirehtiä laivan viinakauppaan. Vihdon ja viimein päästiinkin nauttimaan kauan odotetun buffetpöydän antimista. Ruoka oli vähän pettymys, ei ollut ihan ruotsinlaivatasoa. Mutta kyllä meille kelpasi kuitenkin. Ja olutta ja viiniä sai hanasta niin paljon kun jaksoi juoda. Sehän oli meille sellanen paikka että kyllä riemu repes ja kaikki ilo piti ottaa irti niistä hanoista. Se parin tunnin laivamatka on kuitenkin yllättävän lyhyt, ja piti toki keskittyä siihen syömiseenkin, niin joutu pikkasen väkisinkin sitä juomaa tankkaamaan. Mutta hauskaa oli. Laivalla oli syöjiä aika vähän ja meno rauhallinen niinkun varmaan maanantai-iltana voi olettaa. Taidettiin olla ainoa porukka ravintolassa, joka oli kunnolla hauskaa pitämässä. Jutut ja nauru raiku pitkin tyhjää salia. Taidettiin saada vähän katseita osaksemme, mutta ei välitetty niistä. Ehdittiin vielä sinne laivankin viinakauppaan ja ostettiin sieltä mm pari lavaa lonkeroita. Ja ehdittiin kai me hytissäkin hetki istuskella ja keskustella syvällisiä.

Tultiin satamaan ja eikun kymmenen metrin pituiseen bussijonoon. Saatiin siinä odotella tovi bussia, mutta onneks meillä oli yks avattu viinipullo ja Helsingissä ei ollu yhtään niin kylmä kun Tallinnassa. Tietysti pidettiin niitä lonkerolavoja lumisessa maassa kun odoteltiin bussia ja kun lähdettiin sitten bussiin, niin se pahvihan oli ihan vettynyt ja repes koko hoito. Jotenkin sain sen koottua syliini mutta bussissa se levis uudelleen ihan totaalisesti ja sitten sai keräillä tölkkejä pitkin bussin lattiaa. Onneks bussi oli täynnä ystävällisiä virolaisia nuoria miehiä, jotka auttoi. Lopulta päädyin jakamaan osan tölkeistä kanssamatkustajille, kun en saanut kaikkia tungettua laukkuihin ja kaikkiin pusseihin ja nyssäköihin mitä meillä oli. Bussi tuli perille ja seuraavaks Margaritan lava räsähti. Taas sai poimia tölkkejä maasta. Matka jatku mun luokse ja matka tuntu erittäin pitkältä ja sillä ehti tapahtua varmaan vaikka mitä. Vaikeaa oli raahata hirveessä lumihangessa hirveetä määrää virolaista halpaa viinaa. :) Ja siis raahattiin niitä ihan konkreettisesti maata pitkin. Kuinkakohan kauan siinäkin matkassa meni. Lopulta päästiin kuitenkin kaikki turvallisesti perille, sori melusta naapurit, ja nukahdettiin vieri viereen.

Hiphiphiprakka

Heheei onpas kiva kun on viikonloppu ja mulla taas töitä. Onneks on pienen pieni hiprakka. Miten se tekeekin elämästä niiin paljon helpompaa! Tää on oikeesti Margaritan kertoma oivallus, mut mä kerron sen nyt koska ei oo nainen ite tänne kirjottanu taas!! Nii! Vaik sen pitäs kirjottaa tänne vaikka mitä koska sil on niin paljon kaikkia ihan huippuja juttuja jotka sen pitäs jakaa koko maailman kanssa. Ja sit sille tapahtuu aina kaikkia hassuja kommelluksia. Niinku esimerkis (kerron nyt tänki sen puolesta) kerran sitä rupes baarissa seuraamaan joku ällö miäs ni sit Margarita vaan istahti jonku randomjätkän syliin sanaa sanomatta. Kohahdus vaan kuulemma oli kuulunu siitä jätkäporukasta. Sit ku se ällötys oli menny pois, Margaritakin nousi siitä ja lähti menemään. Pojat jäi sinne vaan monttu auki ihmettelemään. Hilarious!!??

No mut toi ei ollu se juttu mitä mun piti alunperin kertoo vaan se, että miks ei kaikki vois aina olla niiku kännissä. Kaikilla hyvä mieli ja ihmiset vois sanoo suoraan mitä milläkin hetkellä ajattelee, eikä elämä ois hirveetä stressaamista ja vaiheiluu, angstia ja teeskentelyä. Ja.. meniköhän se juttu ihan noin Margaritan kertomana, no mut tää oliki mun näkemys asiasta. Öitä, pus.

Pinnallinen ihminen

Käytiin Margaritan kanssa kattomas vähän Timo Pientä Huijausta. Uniikki kyl varasti shown aika totaalisesti. Mut hauskaa oli. Nyt on pieni darra, mut ihan jees, alkoholistilla oliki jo ikävä tätä oloa. :) Otettiin antamiselle. Ja annettiin ottamiselle.

Ajattelin krapuloissani vähän omaa pinnallisuuttani. En pidä itseäni erityisen pinnallisena muiden ihmisten suhteen. En kuitenkaan väitä etteikö ulkonäkö vaikuttaisi mitään, sen perusteellahan me tuntematonta ihmistä ensimmäiseksi arvioidaan. Suhtaudun kuitenkin aika vapaamielisesti erilaisiin tyyleihin ja mitä miehiin tulee niin en ole kovin kriittinen ulkonäön suhteen. Ei haittaa jos on vähän ruma, kaikki miehet on kitenkin ihania. :)

Kerran tapasin baarissa aivan yyyberihanan miehen johon oon vieläkin ihan lööööv. Se oli tosi komee ja sil oli lyhyt tukka. Myöhemmin se kerto ett sil oli aikasemmin ollu rastat. Ei rastoissa silleen mitään pahaa oo mut ne on ÄLLÖTTÄVIÄ!! Ja en oo koskaan edes ajatellu että rastapäinen mies vois olla kiinnostava. Jotenkin se vaikuttais niin erilaiselta kun mitä itse oon.

Mut nyt oon vaan niin tyytyväinen että sillä ei enää sillon ollu niitä rastoja kun tavattiin. Koska sit tuskin olisin koskaan menny edes juttelemaan sille ja en ois ikinä tutustunu unelmieni mieheen, tulevaan aviomieheeni ja tulevien lasteni isään! (keep on dreaming) Jos jostain kumman syystä olisin istahtanu siihen pöytään juttelemaan tän miehen kanssa, uskon että oisin ihastunu siihen ihan niinku nytkin, mutta kun todennäkösesti en ois antanu sille sitä ensimmäistäkään tilaisuutta tutustua.

Mikä siis on tarinan opetus. No se että täydellisiä miehiä menee hirveesti hukkaan koska niihin ei kiinnitä mitään huomiota. Tästä lähin aioin entisestään lisätä omaa avarakatseisuuttani kanssaihmisiä kohtaan. (Enkä vain sen takia että löytäisin lisää miehiä ;))

Kadonnut kaveri

Margarita on kadonnut. Meidän piti tänään viettää iltaa yhdessä. Oltiin sovittu että se tulis mun luokse puoli yhdeksältä. Kun sitä ei alkanu kuulua, soitin sille. Numeroon ei saada yhteyttä. Ajattelin jaahas, sillä on taas akku loppu tai kännykkä viidessä osassa laukun pohjalla. Kello läheni yhdeksää ja laitoin tietokoneen päälle. Ei näkyny Margaritaa koneenkaan äärellä. Facebookista sain pientä vihjettä. Kännissä kirjotettuja viestejä ja päivityksiä noin 1-2 tuntia sitten. Eli nainen on sitten ihan ympäripäissään, onkohan se sammunu johonki.. Puhelimeen ei saa edellenkään yhteyttä. No jos se on ihan kännissä niin ihmekkös tuo jos matka kestää tavanomaista kauemmin, ajattelin.

Aika kuluu mutta naista ei näy missään. Kävin kattomassa ulko-ovelta, jos se odottais siellä. Vaikka kyllä sen pitäis mun ovikoodi muistaa. Ja vähän väliä vilkuilen ulos ikkunasta, jos se tulis mun ikkunan alle heittelemään pikkukiviä ikkunaan. Eihän se pysty soittamaan mulle jos sil on akku loppu. Mietin että pitäiskö lähtee ettimään sitä, mutta mistä mä sen löytäisin. Voisin tietysti mennä saman reitin niille, kun mitä se tulis mun luo. Nyt on kuitenkin niin paljon aikaa kulunu, että jos se ois johonki sammunu tai ois sellasessa kunnossa ettei mun luo pääsis, niin kyllä se ois jo toimitettu poliisin selviytymisasemalle. Voisin tietysti Margaritan kotona käydä kattomassa, siinä nyt menis vaan ihan tuhottomasti aikaa, ja mitä jos se sillä välin tuleekin tänne. Tuskin siellä pääsisin edes sisään, koska sen kämppikset ei kuulemma uskalla avata ovea jos ovikello soi. Ja ei ehkä tähän aikaan viitsisi mennä häiritsemään.

Jos se onkin lähteny juhlimaan jonkun muun kanssa ja onkin ihan kunnossa. En kyllä usko että se mulle ilmottamatta niin tekis. En vaan enää keksi oikeen vaihtoehtoja, mitä sille on tapahtunu. Tää oli molempien kauan odottama ilta. Meidän piti pitää kunnolla hauskaa. Ei oo hauskaa nyt. Huolestuttaa.

Baariarvosteluja - Helsinki

Huuma/(Hurmio)

Entinen legendaarinen Onnela on enää vain nuupahtanut, loppunkulutettu Huuma. Sedulat on sellasia että kun oot yhden nähny, oot nähny kaikki. Huuma on kuitenkin kaikista seduloista se tyypillisin perussedula. Mutta hyvät bileet on taattu keskiviikosta lauantaihin. Aina porukkaa ja kaikenlaisia ihmisiä, enimmäkseen kreisibailausmielellä liikkeelle lähteneitä. Tässä baarissa saattaa pöydät olla tyhjillään ja tanssilattia pullollaan. Monta eri huonetta ja monipuolisesti erilaista musiikkia suomipopista teknojyskeeseen, ainakin viikonloppuisin tarjolla. Suomipop-puoli on Huuman parasta antia, siellä saa tanssia pöydillä ja niillähän tunnelma tiivistyykin usein parhaiten. Miinusta siitä että suomipuolen biisivalikoima on erittäin suppea, sama soittolista pyörinyt varmaan kolme vuotta. Ja varo ettet tipu pöydältä, se sattuu. (Paitsi jos olet tarpeeksi kännissä, niin sitten ei satu.) Perinteisesti poket ovat olleet mukavia, mutta poikkeuksiakin löytyy. Paljon ulkomaalaisia.


Simonkadun Herkku

Jos olet syntynyt ennen vuotta -93 tai olet muuten vaan alaikäinen, Herkku on paratiisisi. (Käy myös, jos tykkäät nuoremmista pojista, tai tytöistä.) Jos taas olet vanhempi, varaudu siihen että henkilökunta nauraa sinulle päin naamaa. Sisustus on hauska, retron suomihenkinen. Oikein siistit tilat oksentelevista ja kaatuilevista teineistä huolimatta. Tanssilattioilla soi monipuolinen musiikki ja alakerrasta löytyy jopa karaoke. Iso miinus vessoista. Sopivat kyllä sisustukseen muistuttamalla ulkohuussia, mut siis hei, seinistä näkyy läpi! Jos haluat viettää tyylikkäästi iltaa ja pissata rauhassa, käy ennen baariin tuloa vessassa siinä Svenska Pubbenilla.


Tivoli

Melko uusi tulokas helsingin yössä on ollut positiivinen yllätys, palvelee viikonloppuisin. Teinivaroitus, mutta saattaa Tivolista löytää vanhempiakin juhlijoita. Klubin puolelta pääsee myös kätevästi salakäytävää Roskan puolelle, jos alkaa meno tuntua liian fiiniltä. Mukavat ovimiehet.


Tiger

Tavallisista yökerhoista ehkä se hienoin. (En oo kovin hienoissa ilmeisesti käyny.) Jo pelkkä sijainti Helsingin katolla tuo baaritunnelmaan glamouria, ja kai sitä imagoa on tarkoituksellakin yritetty luoda. Mitään todellista luksusta Tiger ei toki ole, mutta ainakin sinne saa pukeutua näyttävästi ja tällätä itseään mielin määrin. Keskiverto sedulaa hieman kalliimpi, ja vippiovesta keskivertoa vaikeampi päästä sisään. Ikäraja on 22 ja toisinaan siitä myös pidetään kiinni. Tigerissa käy paljon ulkomaalaisia, mutta yleensä hyvinkäyttäytyviä sellaisia. Kahdesta kerroksesta ylimmäisen tanssilattia täyttyy heti alkuillasta, mutta alakerran teknovivahteisella tanssilattialla riittää tilaa niin kauan kunnes baari on tupaten täynnä. Tällä klubilla parasta on terassit. Lämpölamput varmistavat rennon pitkät tupakkahetket ja tupakoimattomatkin viihtyvät samassa seurueessa, kun ei tarvitse ahtautua pieneen haisevaan koppiin. Juomatkin saa ottaa mukaan ja mukavilta penkeiltä voi katsella alas kaupungin yöhön, musiikki kuuluu juuri sopivalla volyymillä, keskustelu onnistuu, jos vain terassi ei ole täynnä toistensa päälle huutavia humalaisia.


Ale pub

Ensivaikutelmani Alesta jokunen vuosi sitten oli erittäin huono, mutta ajan kanssa olen suorastaan oppinut rakastamaan tätä Kaivopihan rähjäistä kellaritilaa. Alkuun henkilökunta vaikutti tylyltä, kunnes tajusin, että Alessa heitetään hurttia läppää asiakkaiden kanssa - ja heidän kustannuksellaan. Loppujen lopuksi Alessa on oikein rento henkilökunta, ja täältä löytää baarimikon, joka on oikeasti pokattavissa. Päälleen ei kannata laittaa parasta, koska vaatteisiin tarttuu Alen ominaistuoksu, fairynkirpsakka oksennus, joka paikoin on tyrmäävän voimakas. Kossukolaansa on turha toivoa sitruunaviipaletta, ole onnellinen, jos saat sen puhtaasta lasista. Mutta onhan se halpa. Viikolla kannattaa suunnata Aleen, mutta viikonloppuisin on toki Helsingissä parempaakin tarjolla.


Redrum

Ei heikkohermoisille. Painajainen. Huumeluola. Rähjäinen, sotkuinen, pelottava. Valtaosa asiakkaista ulkomaalaisia. Biletystyylissä myös vivahteita vieraista kulttuureista. Tänne ei kannata eksyä liian kännissä, sisään mieluiten luotettavassa seurassa.


DTM

En kuulu baarin vakioasiakkaisiin, mutta sen oloinen paikka, että siellä voisi vaikka joskus vielä käväistä. Rennon oloinen kubi, sopivan rähjäinen mutta silti siisti. Ihana tanssilattia, siis nimenomaan se lattia, siihen jää jalanjäljet näkymään hetkeksi.

Miehille.

1. Kun tyttö kävelee pois luotasi vihaisena, heitä kivellä.
2. Kun tyttö tuijottaa suutasi, sano "joo en oo pessy hampaitani kolmeen viikkoon."
3. Kun tyttö tönäisee tai lyö sinua, nosta syyte.
4. Kun tyttö alkaa kirota sinua, sano häntä noidaksi.
5. Kun tyttö on hiljainen, ole tyytyväinen.
6. Kun tyttö ei ole huomaavinaan sinua, näytä sille keskisormea.
7. Kun tyttö lähtee luotasi, sano että soitat ehkä joskus.
8. Kun näet tytön pahimmillaan, naura sille.
9. Kun näet tytön alkavan itkeä, sano että itkevä tyttö on väärästä päästä märkä.
10. Kun näet tytön kävelevän, kamppaa se.
11. Kun tyttö on peloissaan, kerro pari mehevää verta ja suolenpätkiä -juttua.
12. Kun tyttö nojaa päätään olkapäätäsi vasten, kysy eikö hän pysty kannattelemaan itse isoa päätään.
13. Kun tyttö on ottanut lempipaitasi, sano häntä transuksi.
14. Kun tyttö kiusoittelee sinulle, suutu.
15. Kun tyttö ei vastaa puheluihisi pitkiin aikoihin, älä sinäkään vastaa.
16. Kun tyttö katsoo sinua epäillen, sano "sä siis tiedät että runkkasin sun mehulasiin?"
17. Kun tyttö sanoo rakastavansa sinua, sano rakastavasi hänen isäänsä.
18. Kun tyttö tarttuu kiinni käteesi, kysy käykö se päälle ja naura.
19. Kun tyttö tönäisee sinua, tönäise se kumoon.
20. Kun tyttö kertoo sinulle salaisuuden, kerro se kaikille.
21. Kun tyttö katsoo suoraan silmiisi, tökkää sormella hänen silmäänsä.
22. Kun tyttö kaipaa sinua, sano sille että ette tapaa enää koskaan.
23. Kun särjet tytön sydämen, olet päässyt riesasta eroon.
24. Kun tyttö sanoo sen olevan ohi, sano ettei mitään oo ollukaan.
25. Kun tyttö laittaa tämän eteenpäin, hän haluaa pysyä muodissa mukana.
26. Kun olette puhelimessa ja hän ei sano sanaakaan, sulje puhelin.
27. Kun hän on vihainen, haasta lisää riitaa.
28. Kun hän sanoo olevansa ok, sano että päästänsä hän ei ole ok.
29. Koska 10 vuotta myöhemmin hän muistaa sinut... luultavasti ihanana ensirakkautena (aika kultaa muistot).
30. Soita hänelle keskiyöllä hänen syntymäpäivänään kertoaksesi, että hän rupsahtaa pian.
31. Soita hänelle juuri ennen kuin nukahdat ja heti kun olet herännyt ja kerro meneväsi ryyppäämään.
32. Kohtele häntä kuin hän olisi ainoa ruma akka maailmassa.
33. Kiusoittele häntä ja suutu, jos hän kiusoittelee takaisin.
34. Valvo hänen kanssaan koko yö kun hän on sairas ja naura hänen kurjuudelleen.
35. Katso hänen kanssaan hänen lempielokuvaansa tai lempiohjelmaansa vain jos hän suostuu katsomaan kun pelaat wowia kuusi tuntia putkeen.
36. Anna hänelle maailmasi (=kyrpäsi).
37. Anna hänen pitää vaatteitasi, jos hän on shemale.
38. Kun hän on tylsistynyt tai surullinen, anna hänelle dildo.
39. Tee hänelle selväksi, että hän on tärkeä - ehkä koiralleen.
40. Suutele häntä kaatosateella ja ala valittaa vesisateesta.
41. Kun hän tulee luoksesi itkien, sano ensimmäisenä: "meikkis on muuten levinny."
42. Soita hänelle ympärikännissä.
43. Suutele häntä ja tee selväksi, että se oli kamalinta ikinä.
44. Kerro hänelle, että rakastat häntä vaikket tarkottaisikaan.
45. Tekstaa hänelle ehkä kerran vuodessa.

Hellurei ja hellät tunteet

Nyt vähän musafiilistelyä inspired by viime keskiviikko Alessa. En tiedä onko tää biisi härski vai tykkäänkö siitä muuten vaan. Tää saa hyvälle tuulelle.

Tosta videosta tulee kyl kauhee matkakuume. Haluun viidakkoon!

Seuraava biisi olkoon omistettu yhdelle miehelle jossain kaukana, joka tappaa tän blogin. Tän piti mun osalta olla hurjia misseikkailuja ja hirveetä miesnillitystä, mut sit mun elämään tuliki semmone mies isolla ämmällä. Enkä tarkota ämmällä itteäni (enkä munaa).

Nyt vaan kaipailen sitä miestä ja yritän olla kajoamatta muihin miehiin, mikä on kyl mun kohdalla aika vaikeeta, koska oon perusluonteeltani lutka ja kännissä täys horo. Joo eiköhän tää postaus ollu tässä. En mä mitään musaa kuuntele.

Mitä nyt

Moi, mitä mulle kuuluu? No kiitos hyvää, muisti pätkii hiukan, mutta yritetääs nyt koota ajatuksia. Muistin pätkiminen johtunee siitä, että ystävämme etanoli on haurastuttanut aivosoluja, tai sitten siitä, että kaikki kertomisen arvonen on tapahtunut kännissä eikä niistä oo alun alkaenkaan jääny muistijälkeä.

Viime viikonloppuna oltiin Tivolissa. Mukava paikka. Juotiin Margaritan kanssa tuhdit pohjat, mentiin baariin, kadotettiin toisemme, löydettiin toisemme, saatiin riita aikaseks siitä kun oltiin kadotettu toisemme, unohdettiin mistä riideltiin, pidettiin hauskaa taas hetki. Kadotettiin toisemme (meinasin kirjottaa itsemme :D) uudestaan, join muutaman gin tonicin liikaa kun joku tarjos, kuka tietää mitä Margarita sillä välin teki, löydettiin taas toisemme. Yritin parittaa Margaritan jolleki randomille, huonoin tuloksin, jouduin sietämään naaman nuolemista teinipojalta. Margarita löys ruotsinkielistä sisäpiirin porukkaa, ne vei meijät dj:n koppiin, oltiin fiiliksissä. Ne vei meijät vessan, keittiön, rappukäytävän ja ties minkä sokkelon kautta "vip-tiloihin", jossa oli hippien bileet ja kiva tuttu poke. Tuli pilkku. Oltiin eksyksissä, poke ohjas ulos "vipistä" ja se olikin joku ihan toinen baari. Juostiin takas Tivolin ovelle paniikissa, ettei takit ja laukut jäis sinne. Oli kylmä yö. Päästiin viel Tivoliin sisään. Oli kiva poke sielki. Haettiin kamat. Katseltiin kaunista helsinkiä ja sen sivistyneitä asukkaita. Mentiin kotiin nukkumaan. Seuraavana aamuna oli krapula. Nukuin koko loppu viikonlopun ja sen jälkeen en ookaan viikolla saanu unta.

Kunnes tuli keskiviikko. Johan oli taas pakko lähtee viihteelle. Mentiin Aleen, oli tarkotus pysyy suht selvinä, PAH. Ilta meni nopeesti, tanssittiin, juotiin, oli paljon porukkaa liikkellä. Mentiin toivomaan dj:ltä Pojat on poikii, sano soittaneensa sen just ja soittais vasta myöhemmin uudestaan. Margarita sano ett odotetaan dj:n kopin luona henkilökunnan puolella/vippipuolella siel dj:n kopin takana niin kauan ett se biisi soi. Dj sano että selvä. Sit odotettiin. Pitkään. Kaikkee jengii siel pyöri, jotkut katto kummastellen et ketäköhän noi luulee olevansa, toiset oli vaan silleen et taas pari perusrotkoo tos hengaa. Sit dj soitti meijän toivebiisin. Tanssittiin. Sekoiltiin. Kiukuteltiin randomeille. Ilta meni. Mentiin pyytämään dj:ltä vielä kerran Pojat on poikii, mut se sano et vika biisi soi jo. Margarita laitto hurmausmooden päälle ja dj suostu soittamaan meille viel hiljasella sen biisin siel vippipuolella, sit ku pilkku oli jo tullu. Aivan ihana dj. Sydän. :) Mentiin mäkkiin. Joku urpo tarjos meille hampurilaisateriat. Saatiin mäkkipussit käteen ja juostiin pakoon sitä miestä. Mentiin kotiin. Aamulla oli taas krapula.

Miksi vihaan facebookia?

Facebook on moraalin, itsetunnon ja yhteiskunnan tuho!!! Miksi mun pitää kertoa kaikille puolitutuille kun lähen juhlimaan, olen väsynyt tai syön maksalaatikkoa. Miks mun pitä esittää että mulla on 500 kaveria kun suurin osa niistä on kerran tavattuja puolitutuja. Ja ehkä hei en haluu kaikkia entisiä hoitojani sinne kaikkien katottavaks! Ja mikä tällä hetkellä nyt rehellisesti sanottna itseäni eniten ottaa päähän on se ettei ihmisillä ole enää mitän yksityisyyttä. Itse olen kyllä yksityisyydestäni netissä pitänyt huolen. Mua haittaa se että voin facebookista lukea ihmisistä tietoja joita en haluais tietää, ja joita mun ei kuuluis tietää!!

Noniin eli selasin tossa yhden ihanan uuden tuttavuuden profiilia ajassa vähän taaksepäin ja löysin sieltä sen entisen tyttöystävän. Yhyy en mä tätä ois halunnu nähdä. Ja se oli helvetin kaunis ja joku tanssija, olenko mä mitään sen rinnalla? Ja ne on eronnu vakavasta suhteesta vasta jotain 3-4 kuukautta sitten. Eli se ei oo vielä voinu päästä yli siitä naisesta. Ja tuskin etsii vakavaa suhdetta niin pian. Se kun oli niin lupaava ihan poika, niisk... No oma vika, kannattiko olla utelias? Jokatapauksessa ennen kirottua facebookia tää ei ois ollu mahdollista.

Viikonloppu

Taas on yhdestä viikonlopusta selvitty. Tää viikonloppu menikin pitkälti töiden parissa. Mutta olihan sitä tietysti vähän viihteellä pakko piipahtaa. Koin jännittävän kokemuksen olla selvinpäin baarissa, kun en töiden takia voinut paljon juoda. (no pikkasen join vaan) Nyt ei oltu kyllä missään keskustan klubilla vaan paikallisessa pikkubaarissa, jossa oli jotkut jumputi jumputi -teiniteknobileet. Siis sehän oli aivan kauheeta! Oliko se vaan niin kauhee paikka vai onko baarissa oikeesti aina sellasta, jos vaan on selvinpäin, niin että voi tehdä havaintoja ympäristöstään?!

Siis musiikki soi aivan törkeen kovalla, siel ei oikeesti pysytyny yhtään juttelemaan, no ei kyl baaris yleensäkään mut ei se oo aikasemmin haitannu mua niin kovasti. Yleensä oon enemmän toiminnan ku puheen kannalla. ;) Ja sit siel oli ihan pimee ja aivan sairaasti sitä savua, näki ehkä metrin eteensä. Ja sit porukka on aivan päissään, teinit tönii ja kaatuilee lattioille. Baaritiskillä hirvee ruuhka. Ja aikakin kulu paljon normaalia hitaammin, no tota en kyl ihmettele, kännissä kun aika tuntuu menevän satakertaisella nopeudella. Tollastako se aina on, mut siitä vaan tykkää kännissä! Niin kai sitten, pitää vaan katsoa ettei toiste joudu baariin selvänä :D Noei, ihan kiva oli käydä, ja hyvin jaksoin tehdä töitäkin yöllisistä retkistä huolimatta. Ja nyt kun on ahkerasti tehnyt töitä viikonlopun, niin voi varmaan palkita iltsensä yhdellä arkikännillä. :)

Kaverille kans

Vielä Danielista. Tutustuin siihen noin kaks vuotta sitten kun tapailin yhtä tyyppiä, joka oli Danielin hyvä kaveri. Se meijän juttu ei kauaa kestäny, mut Danieliin ja muihin sen kavereihin törmättiin aina baareissa ja kaikkialla. Danielin yks toinen kaveri taas on ollu ihastunu muhun melkeen sen kaks vuotta (ehkä, voi olla että kuvittelen senkin :D) tai ainakin se jotain yrittää aina kun nähdään. Kesällä viimein vähän niinku lämpenin sen yrityksille ja vietettiin iltaa yhdessä, vaihdettin numeroitakin, mut ei se sit koskaan soittanu (huh). Ja nyt sit aloin heruttaa itse Danielille. Viime yönä näin sellasta unta ett iskin samasta kaveriporukasta neljännenkin jätkän! Oon aika reilu kun annan kaikille tasapuolisesti. ;D Kenellekään noista en oo kyl oikeesti edes antanu.. pelkkää herutusta.

Herutusta Herkussa

Okei, viime perjantaina vähän räjähti, niin kun Margarita edellisessä postauksessa jo vähän valottikin. Se on se kontrolli perkeleissöns, mihin se aina katoaa!! Oltiin tosiaan Herkussa ja ihan selvänä (suht selvän olosena) tilattiin minttushotit ja siin baaritiskillä kateltiin ett ei vita mikä teinihelvetti. Seuraava selkeämpi muistikuva mulla onkin sitten baarin ulkopuolelta kun yritän pukee jollekin tuntemattomalle jätkälle takkia päälle. :DD No mut se oli sentään ihan viatonta, mä vaan katoin et sil on kylmä kun se kännissä toikkaroi siellä pihalla ilman takkia. Muuta viatonta sinä iltana ei sit tainnu tapahtuakaan. Nykyään aina jos oon kännissä niin iskee hirvee herutusvaihde päälle. En tajuu miks..? Ja kun on ihan tiedottomassa tilassa niin ei pysty yhtään hillitsemään.

Jotain siinä välillä niiden muutamien tuntien aikana oli kuitenki tapahtunu, ja mul on sellanen tunne ett se on jotain tooosi noloa. Pelottavia flash backeijä vaan tulee koko ajan. No siis muistan vielä et tavattiin alkuun pari kaveria, joihin ollaan tutustuttu näillä meijän ryyppyreissuilla. Tai ainakin toinen niistä on sellanen, olkoon vaikka Daniel, jonka kaa oon jutelu kaikenlaista ja ollaan vietetty aikaa yhessä ja joka on mun mielestä tosi kiva, KAVERINA. En siis oo millään lailla kiinnostunu siitä, enkä usko että sekään musta. Se on vaan sellanen kiva tyyppi jonka kanssa hengailisin mielelläni jatkossakin. Mut kun en enää kehtaa!!

Mentii sit tietty moikkaamaan kundeja ja mä heti suoraan sanoen hyökkäsin tän Danielin kimppuun ja alotin vuosisadan herutuksen! Taisin olla aika kiihkee. ;D Hyi helvetti kun vaan ajattelenki ett miltä mun tanssimuuvsit on mahtanu näyttää. Mä varmaan vaan jotenki niin innostuin ku mä huomasin, ett Danielilla alko seistä. Voi myös olla että kuvittelin koko stondiksen (latinankieliseltä nimeltään Ylösnousemus). Mut siis sen vika! Ja jos se vttu tulee mulle joskus aukomaan päätään kyseisestä illasta ni mä muistutan sitä ett se tais tykätä!! No en kyl koskaan tuu mainitsemaan asiasta, ja toivon ettei Danielkaan. Nyt en haluu nähä kyseistä jätkää vähään aikaan. Mut ku siihen törmää vähän väliä! Käydää vissiin liikaa samoissa paikoissa. Nyt täytyy ettii jotain uusia kivoja baareja, koska en enää kehtaa näyttää naamaani tutuissa paikoissa. :D

Nii mut miten siis päädyin sinne pihalle yksin. (Thank god päädyin!) Sitä en muista! Täytyy kyl arvostaa ett Daniel oli sen verran herrasmies ett ei tehny mitään mitä herrasmies ei tekis. Vaik en kyl tiedä oliks se edes ollu herrasmies vai lemppasinko mä sen vaan. :D No ei kai sillä väliä, pääasia että homma loppu siihen ja päädyin turvallisesti yksin kotiin.

Ja nyt kun olen päässy purkamaan ahdistukseni niin voin taas alkaa miettiä seuraavaa biletysiltaa, sehän vois olla vaikka tänään. :)

Kolme nuorempaa poikaa

Mikä on siinä että nuoremmat pojat vetävät niin paljon puoleensa (humalassa), vaikka hyvä että sellaiset edes baariin pääsevät (pääsevät tietysti isoveikan papereilla). Ja mikä siinä on, että kun tarpeeksi juo alkoholia, niin ei muista yhtään mitään illan tapahtumista ja kontrolli katoaa totaallisesti. Mikä on siinä, että Whiskeyn kanssa herätään vuorotellen random pikkupoikien vierestä. Ok, minä herään, turha tähän on "viattomia" sotkea..

Oltiin eilen Whiskeyn kanssa mukavissa känneissä ja käveltiin jonnekin ihan random mestaan etsiessämme baaria, edes ajattelematta asiaa. Sitten vasta paikanpäällä, jossain fucking Erottajalla tajuttiin sijaintimme ja oltiin, että hetkonen mitä me täällä tehdään, miten me tänne tultiin. Fuking weird!! Käveltiin takaisin maailman pahimpaan teinihelvettiin, eli siis Simonkadun herkkuun ja löydettiin melkein tasoistamme seuraa.
Ainiin, käytiinhän me alkuillasta Alessakin, ja siellä hahahha maailman vittumaisimmat, ilkeimmät, oksettavimmat poket antoivat meille takit suoraan päälle, kun lähdettiin sieltä pois. Meillä on Whiskeyn kanssa hyvä vaikutus ihmisiin, erityisesti ovimiehiin.

On muuten kivaa, että on syksy, vaikka ulkona on jäätävän kylmä. Ei kuitenkaan ihan niin jäätävää kuitenkaan, kuin silloin, kun herää kolmen itseä nuoremman pojan kanssa samasta kämpästä..

Kiitos, ja kuitti.

Juomapeliii

Kesälle!
Talvelle!Miehille!
Naisille!
Suomalaisille
Ulkomaalaisille
Kesälle
Syksylle
Kesälomalle
Kesäloman loppumiselle
Huomiselle koulupäivälle
Alen pokelle
KY:n pokeille
KY:n entisille pokeille
Ottamiselle
Antamiselle

ja näin se ilta sujuu rattoisasti...
Ja juomaa kuluu.

Tää on semmonen hauska juomapeli. Säännöt on yksinkertaset mutta helpot. Tulee juotuu vaik ois pahaaki juomista, täl hetkel esim opetellaan juomaan kaljaa koska se on halvempaa ku sidukka tai lonkku. Nam, mut tarvii vähän juomapelii et huomion saa pois täst mausta. Enivei säännöt on siis sellaset et et kilistellään laseja/pulloja/tölkkejä ja "skoolataan" jollekin hyvin oleennaiselle. Kuten kesälle. Kippis! Ja kulaus!

On sunnuntai ilta ja taas liikkellä. Tavatiin tänään päivällä yhet tosi mukavat ulkomaalaiset (semisti suomalaiset) pojat ja ollaan niitten kaa lähös viihteelle. Saadaan kyytikin. On se luksusta kun vaan luottaa ihmisiin. No välil täytyy mennä vähän riskillä.

Mun miesasiatkin on taas reilassa, mut ajattelin et tänää vois taas iskee jonkuuuden ku täs on vähän tallanen hiljanen jakso ett mul ei oo pajon tekemistä. Ni jotain täytyy keksii. Boys are toys! Ja sen lisäks pelureita ja kusipäitä kaikki. Ei se mitään, osaan mäkin pelata, joten pelatkaa ja pelätkää!

ei ding-ding-ding-dingii ihan kingii

Mä eksyin eilen niin hirveälle paikkakunnalle, että kun pääsin erään jatko pojan luota ulos  mä aloin hätääntyneenä tilata taxia 02:sesta. Eikä se urpo siellä numeropalvelussa edes tajunnut sanoa, että tää ei ole taksikeskus vaan antoi mun selostettaa n. 10 min, että missä olen ja sitten kysyi että "...niiin, mikä paikkakunta oli?" "no vittu, helsinki" "ok. yhdistän helsingin taksikeskukseen" Urpo! Ehkä mä ikinä edes saanut sitä taksia sitä kautta, vaan ihan kuule itse sain juosta siellä etsimässä jotain vitun kuskia.

Mä olin eilen hirvein biatch aikoihin. Jätin Whiskeyn seisomaan baariin, vaik ite olin sen just sinne raahannu puol väkisin. Sit vaan lähin menee jonku pojankaa ihan vailla huolenhäivää. Mä olen niin epäreilu. Aina. Vittu. Anteex.

Ihan ok naapurit..

Kerrankin tekee mieli kirjoittaa (naapurin pojasta), joten otan kaiken ilon irti tästä, käyn hakemassa lihapasteijat uunista ja annan ajatuksen virrata.

Joskus pari kuukautta sitten kun olin katsomassa tätä nykyistä kämppää tulin törmänneeksi rappukäytävässä erääseen (minun mielestä) ulkonäöllisesti hyvinkin viehättävään poikaan. Hän näyttää vähän sellaiselta kenen voisi uskoa täällä ihan vapaa ehtoisesti asuvan; räihnaiselta, tuhmalta ja narkkarilta. Lutuinen koira toisessa kädessään, hän on kuitenkin tehnyt lähtemättömättömän vaikutuksen minuun.
Olenkin ollut vähän pettynyt, miksi kyseistä herraa ei ole minun muuttoni jälkeen ollenkaan näkynyt. Kunnes tänään satuin juuri oikealla hetkellä vilkaisemaan ikkunasta. Ja huomasin ikkunani alla olevan kaksi suloisuutta, kaljupäinen poika ja sen lutuisen koira. En edes hetkeäkään epäröinyt, vaan otin kotiavaimeni ja laukun mukaan ja riensin oven taakse odottamaan, milloin nämä saapuisivat rappuun. Rapusta alkoi kuulua kolinaa ja minä tempaisin ulko-oven auki meikittä, hiukset sotkuisesti ja tietenkin aamulla ensimmäisenä käteen osuneet vaatteet päällä (musta hopeisilla vetoketjuilla varustettu hamonen ja pinkki toppi), ajattelematta asiaa sen enempää. Mutta tärkeintä olikin nähdä hänet edes metrin etäisyydeltä..<3 Ja minä todellakin näin ja tykkäsin uuuu! Nyt kuumottaa syödä jo ehkä kymmenettä lihapasteijaa ja miettiä, että tässä samassa talossa on joku herkkupommin 6-back vatsoinen.

Perjantai

Moikka moi. Tulin just pussikaljalta ja teki mieli kirjottaa pieni sekava postaus tässä kun odottelen että kysilakat kuivuu ja voi mennä nukkumaan. Sain tänään kuningasoivalluksen. Ollaan koko kesä dokattu Margaritan kanssa sillä tekosyyllä, että nyt on kesä ja siitä täytyy ottaa kaikki ilo irti. Käydä rantsussa, puistoissa, terasseilla... Tänään tajusin että helvetti mulla on miehiä, niistäkin täytyy ottaa kaikki ilo irti! Vuorotellen tai vaikka yhtäaikaa. Moraalista viis. Kesää on vielä hetken aikaa, joten täytyy nautiskella. Miehiäkin toivottavasti vielä hetki riittää, vaikka alan kyllä aika dokatun näkönen olla :D.


Seuraavaks voisin kirjottaa muutaman katkelman meijän kännipäiväkirjasta. Meil on semmonen sininen pieni ruutuvihko, johon kirjotellaan elämänviisauksia, joita mieleen tulee, useimmiten kännissä, mutta muutenkin, jos tarvii esim muistiin kirjottaa hyvän näkösen pojan nimi, osote, puhelinnumero tms... Ja voin sanoo, ett siin vihos on asiaa! :D Esimerkiks tällasta matskua löytyy:


Paikallaan istuminen on turhaa. Mieluummin vois vetää kännit, tai jättää vetämättä ja tehä jotain järkevää. Ja se on myös riskinä, että nukahtaa, jos istuu paikallaan. Meillä on nyt kolme vaihtoehtoa: lähtee himaan (ei kukaan ehdota tällasta tosissaan – ei kuitenkaan lähettäis :D), lähtee kiertelemään kauppoihin, tai sit vetää kännit. No mitäs tehään? No vittu mieti. Jos meillä on joskus tilaisuus dokata niin jätetäänkö se käyttämättä..?


No olipas laimea valinta, mutta summamutikassa heitin.


Mut siis oon ainoastaan siitä syystä nyt himassa blogin ääressä perjantai-iltana, että mulla on huomenna töitä. Mut sunnuntaina räjähtää ;). Mut siitä oon tyytyväinen et tekstasin tänään Ilpolle. Ilpo on mun vakipano, tai siis oli joskus, nyt ei olla nähty aikoihin. Oon tyytyväinen, vaik sil ei sit ollukaan mahdollisuutta (/halua) nähdä mua. Tää ei kyl liittyny mitenkään mihinkään, mut sanoinpahan vaan. :)


Känniääliö kuittaa ja painaa pään tyynyyn.

The början

Olin viikonlopun mökillä perheen kanssa. Vietin siis täysin selvän viikonlopun!! Tapahtui viimeksi kesällä -97 tai jotain... Ah kyllä nyt on raitis ja raikas olo, kuulen kuinka mun maksa huokaa helpotuksesta. Mutta kyllä nyt on pitkä odotus ens viikonloppuun. Ei sillä etteikö viikolla vois dokata. ;) Aika jännä että teen ensimmäisen postauksen tähän blogiin selvän viikonlopun jälkeen, eihän sen näin pitäny mennä. Mut nyt on hyvä kirjottaa, ku ei oo niin kännissä että jaksaa istuu paikallaan, eikä oo niin paha darra ettei istuma-asennossa pysy.




Nyt ukkostaa ulkona, mut viikonloppuna oli hieno, lämmin sää. Uskaltauduin jopa uimaan järvessä. Kyllä se selvinkin päin voi hauskaa olla. Mökiltä löytyi myös tällainen söpöys.









No nyt ei kukaan enää usko että oon selvinpäin ollu..




Söpöyksistä puheen ollen, oon kahden vaiheilla kesän mieshaasteissa. Tänä kesänä on ollu kaks virallista missiota... Haaste 1. Iske niin monta miestä kun pystyt ja pyöritä niitä yhtä aikaa niin kauan kun kantti kestää. Haaste 2. Iske unelmiesi mies eli oikeasti potentiaalinen poikaystävä, älä tyydy niihin jota saa tukuittain, anna laadun korvata määrä ja keskity! Haaste nro 1 on huomattavasti helpompi toteuttaa, todennäköisesti hauskempi, ja pokkaa mul ois ainakin. Kakkoshaaste ois järkevä ja se eettinen valinta. Mut siin on se riski ett turpiin tulee (henkisesti). Parempi pelata varman päälle. Toivottavasti en loukkaa ketään. Onneks mua ei yleensä niin vakavasti otetakaan. Toi kakkonen on muutenki mulle liian vaikee, koska en millään osaa valita yhtä kaikista ihanista miehistä, ja sit valitsen kuitenki väärin ja joudun vaihtamaan kohdetta jatkuvasti. Tässä vaiheessa kesää oon kyllä menny kirkkaasti ykkösvaihtoehdon puolella mut saa nähdä syksyllä mikä jää kesän saldoks. :D